Venäjältä lähtöisin oleva vanha, jo 1700-luvulla tunnettu päärynälajike on ilmastollisesti erittäin kestävä. Sen nimi tulee päärynän pitkästä kannasta. Suomessa Tonkovjatkoja alettiin kasvattaa 1800-luvun aikana, ja lajikkeesta tuli hyvin yleinen.

Keskikokoiset tai pienehköt hedelmät kypsyvät syyskuun alkupuolella. Ne säilyvät lyhyen aikaa ja muuttuvat pian jauhoisiksi. Malto on karkearakeista, tiivistä, maultaan melko vaatimatonta, mausteista. Soveltuu lähinnä talouskäyttöön.

Itsepölytteisen lajikkeen satoisuus alkaa myöhään, mutta on sitten runsasta. Puu kasvaa voimakkaasti.

viljelysuositus I-III