Pitkän ja lämpimän kasvukauden vaatineita hyötykasveja, saati ikivihreitä hedelmäpuita, ei luonnollisestikaan ole voitu menestyksellä kasvattaa ulkona Suomen oloissa. Täysin tuntemattomia ne eivät silti olleet, sillä kasvatusta harrastettiin jo 1800-luvulla kartanoiden kasvihuoneissa (orangeria) ja huonekasveina. Näin saatiin maistella ainakin oman maan ananaksia, viinirypäleitä, persikoita ja sitrushedelmiä, jotka olivat todella eksoottisia ennen tuoreiden hedelmien tuonnin mahdollisuutta.