Pähkinäpensaat kasvavat muutaman metrin korkuisiksi monihaaraisiksi pensaiksi tai pieniksi puiksi. Villinä eteläisimmän Suomen lehdoistakin löytyvän Euroopanpähkinäpensaan (Corylus avellana) pähkinöitä on käytetty ravinnoksi jo kivikaudella. Keski-Euroopan ja Britannian puutarhoissa kasvatettavien pensaiden pähkinöiden koko on kuitenkin selvästi suurempi. Eri lajikkeiden yleinen kauppanimi on hasselpähkinä.
Pähkinäpensaiden hybridimuotoihin sisältyy ominaisuuksia isopähkinästä (Corylus maxima), jota kutsutaan myös nimellä filbert. Luokittelu eri pähkinöiden kesken vaikuttaa häilyvältä. Monet vieläkin viljelyksessä olevat kookkaat pähkinälajikkeet kehitettiin 1800-luvulla, kuten Cosford, Garibaldi ja Webb’s prize cob. Kautta aikojen suosituimpana pidetään lajiketta Barcelona.
Suomen ilmasto on ollut liian viileä isokokoisten pähkinöiden kasvattamiseen, eivätkä pähkinäpensaat ole aiemmin kuuluneetkaan puutarhojen kasvivalikoimiin. Pensaat ovat kyllä varsin talvenkestäviä, mutta norkkojen kukinta tapahtuu niin aikaisin keväällä, että pakkasista on vielä haittaa. Kasvukausikin jää varsin lyhyeksi monille eteläisille lajikkeille.
pähkinäpensas Cosfordin norkkoja