Talvi kului leudoissa merkeissä. Maaliskuun lopulla päivälämpö nousi poikkeuksellisen korkeaksi, mikä sai pähkinäpensaiden norkot aukeamaan. Toukokuu oli kuitenkin varsin viileä, joten kasvukausi alkoi normaalissa ajassa.

Ulkona kasvavista viiniköynnöksistä saatiin lajikkeista Somerset Seedless ja Summer Sweet runsaasti rypäleitä. Kausihuoneessa kaikki köynnökset versoivat latvaan asti, mutta satoa ei tänä vuonna juuri tullut.

Kirgisian villiaprikoosit talvehtivat ulkona parhaiten, mutta myös Albena, Markuleshti ja Hargrand selviytyivät. Uusina istutuskokeiluina ovat keskieurooppalainen Velkopavlovicka, Darina ja Wczesna z Morden. Ruukuissa jo pitkään kasvaneet aprikoosit ja persikat ovat alkaneet osoittaa ikääntymisen oireita. Aprikooseista on jäljellä enää Bergeron, persikoista Peregine ja Saturn.

Vanhan Cosford-lajikkeen pähkinät ovat varsin kookkaita, mutta Hallen jätin ne vasta suuria ovatkin. 

Yllättäen jopa kolme pähkinäpensasta tuotti hieman satoa. Nämä olivat Hallen jätti (Hallesche Riesen), Cosford ja Webb’s Prize Cobb.

Kasvukausi jatkui pitkään, päättyen yöpakkasiin lokakuun puolivälissä. Joulukuussa oli tavanomaista lämpimämpää ja lumetonta.

Puutarhasta ja pientareilta löytyy kaksi haitalliseksi vieraslajiksi nimettyä koristekasvia, eli Amerikan mantereelta tuodut komealupiinit ja isopiiskut.

Näyttävä isopiisku kukkii syksyllä viimeisenä, eikä se ole juurikaan levinnyt kasvupaikaltaan. Harmillista, että sekin on joutunut poistolistalle. Lupiinit sen sijaan leviävät niin tehokkaasti, ettei alkuperäistä istutuspaikkaa pihassa enää voi päätellä. Tietyn pisteen jälkeen kasvustoista tulee hallitsemattomia.

Kukkamaiden, nurmikoiden ja ojanreunojen leikkuulla kasvustoja saadaan kukistettua ja vähitellen häviämään. Kaikkialle ei kuitenkaan pääse ruohonleikkurilla. Vanhana hävityskonstina pidetään kiehuvan veden kaatamista kasvin päälle, jolloin annettu lämposhokki kuihduttaa kasvin. Syvälle maahan ulottuva juuristo voi silti kuitenkin säilyä.

Kehittelin kuumalla vedellä kastelua varten yhdistelmän, jossa kastelukannuun kaadettu vesi kiehautetaan uppokuumentimella. Lämpövastuksen teholla 2000 W lämmittää noin 20 minuutissa kiehuvaksi kannullisen ulkolämmintä vettä.

Kastelukannussa on roiskesuojaksi tehty irrotettava kansi. Sen käyttö vähentää myös lämmön karkaamista, jolloin käyttöaika pitenee. Veden voi kiehauttaa kannussa helposti uppokuumentimella.

Kastelukannullinen kuumaa vettä riittää vain muutaman isomman kasvin käsittelyyn, joten kovin laajoja esiintymiä ei tällä tavalla voi hävittää. Varsin kätevästi näin saa kuitenkin poistettua haittaavia kasvustoja vaikkapa betonilaattojen välisistä saumoista.

Sitrusten kasvatus ei onnistu Suomessa ulkona, mutta sisäkasveina ne voivat kyllä menestyä. Kasvupaikan tulisi olla mahdollisimman valoisa. Talvella puut pitävät normaalia alemmasta huonelämmöstä ja kosteahkosta ilmasta. Kaikenlaiset häiriöt, kuten mullan liiallinen kuivuminen tai kastuminen, aiheuttavat lehtien putoilua. Hedelmiä näihin puihin saa odottaa pitkään, usein vuosikymmeniäkin, ellei käytä kauppojen taimia.

kotimainen sitruuna

Siemenestä kasvattamani sitruunapuu teki viime vuonna ensimmäisen hedelmänsä. Annoin sen kypsyä puussa ehkä liiankin pitkään, joten poimintahetkellä sitruunalla oli painoa 330 grammaa ja pituutta 12 cm. Tämä ruukussa jo 1980-luvulla kasvanut puu on silloin tällöin kukkinut, mutta raakileet ovat aiemmin aina pudonneet. Aromikas sitruuna päätyi joulukakun aineksiin.

Vuoden 2024 kevät jatkui harvinaisen viileänä pitkään, joskin lämpöä ja aurinkoa saatiin reilusti vapun tienoilla. Viiniköynnöksistä selviytyivät talven yli parhaiten Somerset Seedless ja Summer Sweet. Näistä saatiin runsaasti kypsiä rypäleitä, jotka poimittiin syyskuun lopulla ja lokakuussa. Kausihuoneessa kaikki köynnökset versoivat latvaan asti. Himrod tuotti kohtuullisen sadon, minkä lisäksi rypäleitä saatiin lajikkeista Romulus ja Muscat Bleu. Ulkona kasvava Guna tuotti ensimmäiset rypäleensä.

Kirgisian villiaprikoosit talvehtivat ulkona hyvin, mutta Bergeval paleltui kokonaan. Ulos istutettiin keskieurooppalaista alkuperää olevat aprikoosilajikkeet Albena ja Markuleshti. Vartoskokeilussa on aprikooseista Hargrand.

Etelän hedelmiin lisättiin uutena kategoriana pähkinäpensaat. Pihapiirissä on kasvanut jo vuosia muutamia pähkinäpensaita, jotka ovat selviytyneet talvista hyvin. Pähkinöitä ei kuitenkaan ole tullut Hallen jättiin (Hallesche Riesen), Cosfordiin, Webb’s Prize Cobiin tai kotimaiseen Euroopan pähkinäpensaaseenkaan. Pähkinäpensaiden valikoimaa kartutettiin vuonna 2024 runsaasti. Vanhojen perinnelajikkeiden Garibaldi, Mogulnus, Katalonski, Barcelona ja Kulisty Pelny lisäksi istutettiin uudempia puolalaisia lajikkeita Joanna, Krystyna ja Varsovan punainen.

Lokakuussa oli koleaa ja märkää. Ensilumi satoi marraskuun alussa, mutta syksyinen sää jatkui vielä viikkoja. Ruukussa kasvavilla viiniköynnöksillä Venus ja Vanessa oli erityisen kaunis punainen syysväritys.

Viiniköynnöksistä selviytyivät talven yli parhaiten jo totutusti Somerset Seedless ja Summersweet. Näistä saatiin myös kypsiä rypäleitä, jotka poimittiin syyskuun lopulla ja lokakuussa. Kausihuoneessa kaikki köynnökset versoivat latvaan asti. Romulus tuotti useamman maukkaan rypäletertun, minkä lisäksi rypäleitä saatiin lajikkeista Himrod ja Muscat Bleu. Muutama rypäle ilmaantui ensimmäisen kerran hidaskasvuiseen aitoviinilajikkeeseen Madeleine Sylvaner.

Kirgisian villiaprikoosin vartokset talvehtivat ulkona hyvin. Ulkokasvatukseen lisättiin yksi tämän lajikkeen taimi sekä uudempaa keskieurooppalaista jalostusta edustava Bergeval. Vuoden uutena vartoskokeiluna on Nancy.

Gloden Glowin vartos tuotti hedelmän, joka paljastuikin aprikoosin sijaan pieneksi luumuksi tai kriikunaksi.  Kesäkuun kuiva ja kuuma kausi vaikutti ruukkukasvatukseenkin, eikä aprikooseista ja persikoista saatu lainkaan satoa kukinnasta huolimatta.

Syksy jatkui märkänä mutta ilman yöpakkasia pitkälle lokakuun puolelle. Kavukausi päättyi ensilumeen lokakuun lopulla. Ruukussa kasvavilla viiniköynnöksillä Venus ja Vanessa oli erityisen kaunis punainen syysväritys.