Viiniköynnöksistä selviytyivät talven yli parhaiten jo totutusti Somerset Seedless ja Summersweet. Näistä saatiin myös kypsiä rypäleitä, jotka poimittiin syyskuun lopulla ja lokakuussa. Kausihuoneessa kaikki köynnökset versoivat latvaan asti. Romulus tuotti useamman maukkaan rypäletertun, minkä lisäksi rypäleitä saatiin lajikkeista Himrod ja Muscat Bleu. Muutama rypäle ilmaantui ensimmäisen kerran hidaskasvuiseen aitoviinilajikkeeseen Madeleine Sylvaner.

Kirgisian villiaprikoosin vartokset talvehtivat ulkona hyvin. Ulkokasvatukseen lisättiin yksi tämän lajikkeen taimi sekä uudempaa keskieurooppalaista jalostusta edustava Bergeval. Vuoden uutena vartoskokeiluna on Nancy.

Gloden Glowin vartos tuotti hedelmän, joka paljastuikin aprikoosin sijaan pieneksi luumuksi tai kriikunaksi.  Kesäkuun kuiva ja kuuma kausi vaikutti ruukkukasvatukseenkin, eikä aprikooseista ja persikoista saatu lainkaan satoa kukinnasta huolimatta.

Syksy jatkui märkänä mutta ilman yöpakkasia pitkälle lokakuun puolelle. Kavukausi päättyi ensilumeen lokakuun lopulla. Ruukussa kasvavilla viiniköynnöksillä Venus ja Vanessa oli erityisen kaunis punainen syysväritys.

Ensimmäisiä etelän hedelmien hankintojani olivat aprikoosin ja persikan taimet, jotka tilasin hollantilaisesta kauppapuutarhasta. Vasta muutaman kasvukauden jälkeen selvisi, että molemmat olivatkin persikkapuita, kun muita vertailukappaleita ei vielä ollut.

Espanjalainen harrastaja lähetti viiniköynnöksen varteoksia, joista yksi menestyi. Satoa köynnös tuotti neljän vuoden kuluttua. Lajikkeen piti olla siemenetön Reliance, mutta rypäleissä oli kuitenkin runsaasti simeneniä, ja niiden makukin oli varsin hapan. Britanniasta ostetusta Golden Glow-aprikoosin vartteesta kasvatettu puu paljastui luumuksi, kun se tuotti satoa ensimmäisen kerran.

Positiiviselle puolelle pitää laskea ostosten mukana tulleet ylimääräiset varteoksat ja siemenet, jota voi saada etenkin sesongin lopulla. Varmaankin myös se puolalainen taimipaketti, jonka sisällä oli Saksaan tarkoitettu lähetys.

Miksi myyjä lähettäisi muita kuin tilattuja tuotteita? Yksinkertaisin selitys on, että eri taimet ja varteoksat menevät jostakin syystä sekaisin. Jotkut taimistot voivat tehdä vaihdon ”korvaavaan tuotteeeseen”. Harrastaja voi leikata vahingossa palan perusrunkoa. Rahallista hyötyä myyjälle ei tule, jos kaupattavat lajikkeet ovat saman hintaisia, ja ne vielä postitetaan ostajalle. Oletettavasti suurin osa tilatuista puiden ja köynnösten lajikkeista on toki mitä pitääkin, mutta tietyllä varauksella ulkomailta tehtäviin hankintoihin pitää silti suhtautua.

Viileän kevään myötä kasvukausi alkoi pari viikkoa myöhässä, mutta talvehtiminen oli sujunut pääosin hyvin. Paksu lumipeite saattoi vaikuttaa suojaavasti.

Talvesta selviytyivät parhaiten ulkona viiniköynnöksistä Somerset Seedless ja Summersweet, jotka tuottivat myös satoa (eläimet söivät). Kausihuoneessa kaikki köynnökset versoivat lähes latvaan asti, mutta rypäleitä ei juuri saatu. Uusi lajike Romulus kasvatti kuitenkin yhden isomman tertun, jonka rypäleet olivat todella maukkaita.

Aprikoosin Golden Glow vartetut oksat talvehtivat ulkona hyvin. Etsin aprikoosipuiden kokeiluihin nyt kestävyyttä lajin alkujuurista, jota edustamaan löytyi Kirgisian villiaprikoosi. Ruukkukasvatuksessa aprikooseista tuottivat satoa Heidesheimer Frühaprikose, Luizet ja Moorpark sekä persikoista Früher Roter Ingelheimer.

Kasvukausi päättyi yöpakkasiin lokakuun lopulla, mutta suurin osa lehdistä oli jo saanut syysvärityksen ja pudonnutkin. Persikat kuitenkin vihersivät edelleen.

Mikäli hedelmäpuita kasvatetaan niiden alkuperää kauempana pohjoisessa, saattaa hedelmien maku ja laatu muuttua paljonkin. Sama näyttää pätevän myös viiniköynnöksiin.

Hybridi viiniköynnöslajike Himrod on lähtöisin Yhdysvalloista, jossa se kehitettiin erityisesti mantereen viileämpiä olosuhteita varten. Se on nopeasti valmistuva siemenetön, pienehkö rypäle.

Olen muutaman vuoden ajan seurannut tämän lajikkeen viinirypäleiden kehittymistä ulkona ja kausihuoneessa. Tähän mennessä kertyneen kokemuksen perusteella vaikuttaa siltä, että kasvukauden pituus ei ole riittävä ulkokasvatukseen, mutta suojatussa tilassa rypäletertut ehtivät kypsyä vallan hyvin. Ihmetystä on herättänyt, että kausihuoneessa rypäleet muuttuvat kypsinä punertaviksi, vaikka lajike on kuvausten mukaan kellertävä. Ulkona vastaava värimuutos näyttää puuttuvan, tosin täyttä kypsyyttä ei pakkasten saavuttua ole saavutettu. Erikoisinta on kuitenkin, että lähes kaikki viinirypäleet ovat siemenellisiä.

        siemenellinen Himrod ulkona

        Himrod kausihuoneessa

Huhtikuun lopulla alkanut muutaman viikon kylmä kausi viivästytti kasvukauden alkua, mutta kuuma ja kuiva kesä edisti sadon valmistumista lopulta useilla viikoilla.

Kaikki viiniköynnökset selvisivät talvesta. Vaikka Himrod-viiniköynnös aloitti ulkona kasvunsa jälleen kannosta, se ehti silti kasvattaa rypäleitäkin. Rungoista kasvavat Somerset Seedless ja Summersweet tuottivat runsaan sadon, mutta peurat ehtivät apajille ensin. Uudet ruukkuihin istutetut siemenettömät  lajikkeet Suffolk Red ja Vanessa tekivät muutamia terttuja. Syyskuun lopulla tullut pakkanen lakastutti viiniköynnöksen lehdet, mutta ei vielä kausihuoneessa.

Ulkona kasvaneet aprikoosin ja persikan taimet paleltuivat kaikki kokonaan. Kokeiluja jatketaan vielä aprikoosin Golden Glow ja lattapersikan Saturn vartoksilla. Ruukussa kasvava Saturn antoi satoa elokuun lopulla, joten sillä saattaa olla edellytyksiä ulkokasvatukseenkin.